Väärinkäsityksen vuoksi tämä haastattelu jäi melkein saamatta. Meille sanottiin, että haastatteluaika olisi kello 11, mutta niin oli sanottu seuraavallekin haastattelijalle, ja meitä oli odotettu paikalle jo kello 10.30. Saimme sentään pyytää nimikirjoitukset Ginin kuvalla koristeltuna. Ollessamme luovuttamassa haastattelun suhteen, saimme tiedon, että jos pidämme haastattelun lyhyenä ja ytimekkäänä, se voidaan tehdä!
Sain paljon kysymysehdotuksia Facebookissa, X:ssä ja Discordissa, ja valitsin niistä omien kysymysteni lisäksi vain muutaman, koska arvelin jo etukäteen, ettei haastattelu saa kestää kovin pitkään. Kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneille!
Paikalla olivat itse herra Yoshihiro Takahashi, Yokote Masuda Manga Museumin johtaja, herra Takashi Ōishi, ja tulkki, rouva Minako Lakso. Kaikki kolme olivat kovia jaarittelemaan! 😂 Haastattelu on yritetty muotoilla selkeämmäksi ja vähemmän polveilevaksi.
Tällä hetkellä ei ole, mutta aikaisemmin Akitassa oli yksi akitakoira. Tällä hetkellä Tokiossa, missä hän asuu, hänellä on ollut viisi koiraa. Kun hän muutti 28-vuotiaana Tokioon, siellä oli enemmän tilaa pitää koiraa.
Alkusyy sille koiran ottamiselle oli, kun lähialueen lapset löysivät hylätyn sekarotuisen koiran ja toivat sen Takahashille: "Sinähän olet piirtänyt koiramangaa, voitko ottaa tämän koiran?" Siitä se alkoi.
Takahashi on ajatellut, että ottaisi rauhallisemmin ja haluaisi lopettaa ja päästä viettämään eläkepäiviä, sillä piirtäjän luova työ on todella raskasta, koska sen tekee sydämestään.
Mutta kustantaja ei salli sitä. Itse asiassa tänä vuonna (2023) tulee alkamaan uusi sarja, sillä kustantajan näkökulmasta heidän lehtensä arvo ei ole melkein mitään ilman senseitä mukana siinä.
Tämä on vähän kiusallista, mutta Goraku oli alkujaan pieni eroottisen mangan lehti. Takahashi hieman mietti, että onko tämä nyt OK olla tällaisessa lehdessä, mutta hänen tulonsa jälkeen lehti muuttui aivan toisenlaiseksi.
Se maistuu makealle, koska japanilaiset ovat tottuneet soijan ja etikan makuun.
Kyllä, kymmenen vuotta sitten! (Toim. huom.: vuonna 2011 tai 2012, molemmista kylläkin yli kymmenen vuotta.) Eikä kuulemma maistunut miltään! (Toim. huom.: mahtoiko olla vain lakritsia sillä kertaa...)
Kyllä, kymmenen vuotta sitten, Antti Valkaman kanssa. Mutta tällä kertaa, kun hän jo 70-vuotias (Toim. huom.: viittaakohan hän tällä jaksamiseensa?), ja aikataulu on tiukka, niin ei ole ehtinyt.
Japanissa alkaa nykyään nuoremmilla ihmisillä olla tatuointeja, mutta hänen mielestään ne ovat siellä vieläkin enemmän mafian ja yakuzan juttu. Suomalaisten tatuoinnit ovat kauniita, mutta hieman huolettaa, että jääkö heidän omaa ihoaan näkyville ollenkaan.
Molemmissa maissa on aika paljon naispuolisia faneja. Suurin ero kuitenkin on se, että Suomessa fanit kertoivat Hopeanuolen olleen heidän koko lapsuutensa tärkein asia ja vaikuttaneen elämään suuresti, ja viesti yleensäkin oli, että sarjalla on ollut syvempi merkitys ihmisille Suomessa, kuin Japanissa. Japanissa fanit kyllä tykkäävät sarjasta, mutta siellä se on heille vain yksi sarja monien muiden sarjojen joukossa.
(Aluksi Takahashi luuli, että pyysin häntä tulemaan tapahtumaan. 😂) Ei tiennyt.